Kummituskävelyllä

Joskus pieni jännitys tuntuu mukavalta nipistelyltä vatsanpohjassa. Enkä puhu nyt älyttömyyksiin menneestä pelle-ilmiöstä vaan siitä, kun voi mennä kavereiden kanssa vaikka leffaan katsomaan pelottavampaa elokuvaa. Mennä porukalla kummituslinnaan tai muuten vain syksyllä iltojen hämärtyessä pohtia kummituksia ja kummitustarinoita. 

Ulkomailla olen törmännyt Ghost walk kierroksiin, joissa illan hämärtyessä kuullaan tarinoita alueen historiasta ja siihen liittyvistä tarinoista. Tarinat saattavat koskettaa alueita, paikkoja, rakennuksia tai henkilöitä ja ovat usein tietysti jotenkin pelottavia tai tapahtumiin liittyy jotain outoa yliluonnollista. 

Ulkomailla en vielä ole kierroksille ehtinyt/päässyt osallistumaan, mutta onneksi kummituskävelyt ovat rantautuneet Suomeenkin. Ainakin Helsingissä ja Porissa tällaisia kierroksia on saatavilla.

Me varasimme kummituskävelyn Porista yksityisesti vain meidän ryhmälle. Paras aika kierroksille on iltaisin, miellään kun on jo hämärää tai pimeää, jolloin kummitustarinat pääsevät enemmän oikeuksiinsa.

Kummituskierroksen aikana käveltiin Porissa Raatihuoneenpuiston läheisyydessä lyhyitä matkoja rauhalliseen tahtiin. Koko kierros oltiin ulkona, joten lämpimästi pukeutuminen kannatti. 

Lisäksi vain avointamieltä ja oppaan tarinoiden kuuntelua.

Oppaan kertomat tarinat liittyivät rakennuksiin ja paikkoihin joita kävelyllä kierrettiin. Tarinat eivät olleet vain irrallisia tarinoita, vaan niissä oli aina mukana leikkaus alueen tai paikan historiaa ja itse tarina pohjautui siihen. Tarinat olivat kattavia, mutta kuitenkin riittävän lyhyitä mielenkiinnon säilyttämiseksi. 

Ainakin pienellä porukalla kierrettäessä oppaan ääni kantoi hyvin. Kierros oli mielenkiintoinen ja usein heräsi toive, että olisi ollut hienoa päästä kiertämään vielä rakennukseen sisälle. Aika kului nopeasti ja lisääkin olisi voinut kuunnella. Hintaa kierrokselle tuli 17€/hlö, mutta kaikille avoimet kierrokset ovat halvempia. 

Oikein mukavaa ja piristävän jännittävää tekemistä iltojen pimeyteen. 

Peloissaan vai ei?

TYKY-päivä

Edellisenä perjantaina vietimme työkavereiden kanssa työkykyä ylläpitävää virkistäytymispäivää. Valintojen ja äänestysten jälkeen päädyimme Yyterin kylpylähotellin, anna luonnon koskettaa-luontoretkeen. Luontoretki tehtäisiin kylpylähotellilta tulevan oppaan johdolla ja aikaa retkeen oli varattu kaksi tuntia. Kokoonnuimme hotellin eteen, josta opas meidät löysi. Saimme oppaalta kuulla vaihtoehtoja siitä miten tuon ajan haluaisimme käyttää. Me valitsimme kolmesta eri pituisesta kävelyreitti- vaihtoehdosta keskipitkän, jolloin voisimme kävellä hitaammin ja viipyillä luonnossa enemmän. Kävelimme reitillä kylpylähotellilta Herrainpäiville ja takaisin. 

Ajoittain kävelimme natura-alueella. Natura-alueeiden tarkoituksena on suojella luonnon monimuotoisuuttaja ja ne ovat Euroopan unionin hankkeita. Ympäri Suomen on useampia tällaisia alueita.

Monimuotoisuutta löytyi reitin varrella maisemistakin. Vaikka meri on niin lähellä ja pilkahtelee näkyviin tuon tuostakin, tuli eteen monenlaista kasvillisuutta. Maasto oli reitillä tasaista ja enimmäkseen helppokulkuista. Joissain kohtaa poluilla oli enemmän juuria, korkeuseroja ei ollut ja kivikkoisille rannoille ei ollut pakko polulta poiketa.

Lokakuun soi tällä kertaa mitä mainioimman ulkoilusään ja helli ryhmää lämpimillä auringon säteillä koko retken ajan. 
Luonnon rauha ja kauneus on kyllä aisteja koskettavaa. 

Vaikka aisteja monintavoin hellittiinkin, niin makuaisti jäi vähäiseksi. Ulkoiluhan usein vielä herättää ruokahalua ja niin kävi nytkin. Tyky-päivän lopuksi menimme vielä ryhmässä ruokailemaa nepalilaiseen ravintolaan. Yak & Yeti tarjoili maittavan lounaan ja joillekin ryhmäläisille uusia makuelämyksiä. 
Ehkä nyt jaksaa jälleen arjessa hieman paremmin.

Pokemoneja Laitakarissa

Meillä varsinkin toinen lapsista on innostunut Pokemon Go-pelistä. Pelin myötä on pyörällä taittunut kilometri jos toinenkin Pokemoneja metsästäessä. 
Joskus lapset saa suostuteltua lähtemään aikuisten mukaan maakuntakierroksellekin sillä varjolla, että haaviin sattuisi tarttumaan vaikka jokin uusi Pokemon.

Viikonloppuna lähdimme Satakunnan Pokemon Go-pelin ykköspaikkaan Laitakariin. Tuonne vanhemmat kuulemma kuljettelevat lapsiaan oikein kauempaakin poke-jahtiin.

Lasten jahdatessa Pokeja jahtasi äiti kauniita maisemia. Iskä joutui tyytymään osaansa näiden välimaastossa. 

Kesällä taitoi Laitakarissa olla ajoittain jopa ruuhkaa, mutta näin pilvisenä lauantaiaamuna ei ruuhkasta voi puhua. Kyllä lapset seuraa saivat muista metsästäjistä, mutta ainakin vielä aamulla oli ihanan rauhaisaa.