Kylässä Amisheilla

Aikaa mennyt hetki, mutta jatketaan vuoristosta Lancasteriin. Kaupunki sijaitsee vain lyhyen matkan päässä New Yorkista ja siellä elää suuri Amish-yhteisö. 

Amishit ovat kristittyjä Anabaptisteja. Heitä elää Amerikassa n. 240 000, joista Pennsylvaniassa n. 58000. Amissit elävät yhteisö keskeistä elämää ja he pyrkivät välttämään ulkopuolisia vaikutteita. He pyrkivät välttämään modernien laitteiden käyttöä, kuten autoja. Tästä johtuen yhteisö onkin säilyttänyt hyvin omaleimaisen kulttuurinsa. 

Amishit elävät yksinkertaista elämää, joka keskittyy maanviljelyyn. Amishit liikkuvat hevosvaunuilla, potkukelkoilla tai jalkaisin. Pukeutuminen on vaatimatonta. Oikeita Amisheja ei tapaa valokuvissa tai elokuvissa, lavastetuissa kylläkin.

Amishien suhtautuminen valokuviin näkyy myös heidän käsityö perinteessään, jossa myöskään nukeille ei kirjailla kasvojen piirteitä. 

Amishien mailla oli erittäin mielenkiintoista vierailla. Järjestetyllä kiertoajelulla kuulimme ja näimme enemmän Amishien arjesta ja perinteistä. 

Yötä vuoristossa

Tällaisen helmen löysin Googlen avulla majapaikkoja etsiessä. Tai taisin ensin löytää patikkareitin Sharp top mountainille ja sitä lisää tutkimalla tuli vastaan tämä hotelli. 

Tämä hotelli oli kuitenkin tunnelmaltaan enemmän mökki kuin hotelli, sillä sellaisen fiiliksen Peaks of Otter lodge vierailijoilleen tarjoili. 

Vai mitäs tuumitte vastaanottoaulan sarvista kootusta kattokruunusta ja alakerrasta löytyvästä oleskelualueesta? 

Ehdoton mökki, eikö? 
Hotellihuoneet löytyivät erillistalosta pienen matkan päästä vastaanotosta. Sama mökki fiilis oli huoneissakin. 

Hotellilla oli oma lampi, jota kiersi esteetön polku. Polku ylitti pienen puron, jonka varrella oli pöytiä grillaukseen ja eväiden syöntiin. 

Patikointi-reitti vuorelle lähti  suoraan hotellilta. 

Patikointia ja oleilua. Siinä kului kaksi yötä mukavasti. Lapset haaveilivat onkimisesta lammella, vain onget uupuivat.

Meillä ei ollut mukana eväitä, joten emme testanneet puron grillialueita. Ja sateisessa säässä nauti mekin enemmän hotellin oman ravintolan antimista. 

Appalakkien vuoristoon

Atlantasta kohti New Yorkia Appalakkien vuoriston kautta ja täydellinen muutos maisemiin. 

Msisemien hienous oli otettu autoilijoille huomioon, sillä tien varsilla oli monen monta levennystä tai näköalapaikkaa maisemien bongailuun. Ja mikä parasta näistä oli usein infoa tienvarressa riittävän ajoissa, jotta pysähtyminen olisi helppoa ja vaivatonta. 

Muutamien välipysähdysten kautta suuntasimme Pohjois Carolinassa valtatie 64:n varrella olevalle Dry Falls vesiputoukselle. 

Parkkipaikka autoille oli aivan valtatien reunassa,josta putoukselle oli lyhyt kävelymatka hyväkuntoista "polkua" pitkin. 

Putouksen taakse pääsi kävelemään, mikä oli meidän perheelle uusi kokemus. Korvia huumaavaa veden kohinaa, vesihöyryistä ilmaa, kosteutta, sellaista oli putouksen takana. Suosittelen, oli erilainen kokemus. 

Putoukselta siirryimme yhdeksi yöksi Quality inn Asheville motelliin, josta jatkoimme seuraavana päivänä Blue Ridge Parkwayn kiemurtelevia teitä pitkin Peaks of Otter Lodgelle. Olin lukenut tästä sharp top Mountainin vierellä olevasta hotellista sekä mahdollisuudesta patikoida lapsien kanssa vuoren huipulle. 

Sharp Top Mountainin huipulle pääsi suoraan hotelista lähtevää  vaelluspolkua pitkin. Polku oli luokiteltu helppo kulkuiseksi ja matkaa kertyisi reilu 5 kilometriä edestakaisin. 

Suurin osa reitistä oli loivasti nousevaa helppokulkuista polkua. Vaikeampi kulkuisiakin kohtia löytyi ja matkan varrella oli jonkin verran rappusia. 

Sharp topin huippu sijaitsi reilun kilometrin korkeudessa. Matka ei ollut kokemattomille patikoijille liian raskas tai haasteellinen vaan sopi hyvin koko perheelle.

Sanonta: Huipulla tulee, tuli todistetuksi. Ylhäällä oli tuulesta huolimatta hienot maisemat ja reitti oli varsinkin meidän aikuisten mieleen, lapsista Orlandon huvipuistossa olisi ollut kivempaa.