New Orleans oli myös tunnelmallisia kahviloita ja ihania porttikonkeja, jotka kätkivät kauneutta sisälleen.
Toinen toistaan värikkäämpiä tai kauniimpia taloja, joista ei osannut päättää minkä olisi kameralleen ikuistanut. Joten ikuistin ne kaikkia tai ainakin todella monta.
Kaupunki, jonka poliisilaitoskin on ihastuttava. Kaupunki, jonka kujille ja väen paljouteen on poliisin helpompi suunnata erikoiskulkuneuvolla kuin tavallisella autolla.
Kaupunki, jonka hautausmaat ovat tunnettuja sarjoista ja elokuvista, sillä suopohjaisen maapohjan vuoksi perinteistä hautausta maahan ei voi käyttää vaan vainajien viimeisiksi leposijoiksi on rakennettu kauniita hautamonumentteja maan päälle.
Ja kaiken kruunaa kaupungissa kolisteleva raitiovaunu eli streetcar. Jonka St Charles Line on tiettävästi maailman vanhin edelleen toiminnassa oleva linja vuodelta 1835.
Cajun ja creoli ruoka ja värikkäät pikkupuodit joiden tarjonnasta oli vaikea valita. Onneksi maistiaisia oli tarjolla.
Ehkäpä ymmärsitte miksi ihastuin New Orleanssiin, itse ymmärsin alakuvan pyyhkeen sanoman.
Do you know what it means to miss New Orleans?