Road trippimme kulki kätevästi Memphisin kautta kohti New Yorkia ja vierailu Elviksen luona sopi ohjelmaan paremmin kuin hyvin. Mutta itse kaupunki loi ylleen turvattomuuden tunteen. Miksi, se selviää seuraavaksi.
Me yövyimme Days inn Memphis at Gracelandissä. Motellin parhautta oli sen sijainti juurikin Gracelandia vastapäätä. Elvis oli huomioitu hienosti motellin sisustuksessa, jossa Elvis oli läsnä kaikkialla televisioita myöden.
Hinta per yö oli huokea ja siihen kuului aamupala, muroja, pikapuuroa, pannukakkuja ja kahvia. Motellin tiedoissa oli, että alue ei ole kovin hyvä eikä vieressä ole paljoa mitään Gracelandia lukuunottamatta.
Parin yön yöpymisiltä kuulosti kuitenkin kohtuulliselta ja itse Gracelandiinkin pääsisi kätevästi kävellen.
Myrskyvaroitusten vuoksi olimme lähteneet ajamaan New Orleansista aikaisin aamulla, jotta olisimme perillä ennen myrskyä. Ja olimmekin. Vietimme aikaa aurinkoisella altaalla. Ajattelimme myös pestä reissussa kertyneet vaatteet,koska tulopäivänä ei ollut mitään suunniteltua ohjelmaa. Tässä motellissa ei kuitenkaan ollut pesutupaa, mutta saimme ohjeet lähimpään pesulaan.
Tavarat kokoon ja kävellen kohti pesulaa, koska matkaakin oli vain reilu kilometri. Hieman ihmetytti ne muutamat ihmiset, jotka meidät pysäyttivät kysellen mihin olemme menossa kyytiä tarjoten. Amerikassa small talk kuuluu asiaan, mutta tällaista ei aiemmin ollut tullut vastaan..
Syykin selvisi pian. Pesulassa kului aikaa ja pois lähtiessä auringonlasku alkoi olla lähellä, syötykään ei vielä oltu. Motellille kävellessä viereen pysähtyi jälleen auto,jonka tummaihoinen kuljettaja tiedusteli jälleen määränpäätämme. Kerroimme olevamme lähes perillä. Hän totesi että hyvä ja tiedotti meitä, että kai tiedämme ettei alueella ole valkoihoisten turvallista liikkua auringonlaskettua. Hän pyysi meitä kiirehtimään Motellille ja toivotti turvallista matkaa.
Emme olleet syöneet jotain murkinaa ja juomista piti saada, sillä motellilta ei pystynyt ostamaan mitään. Liikkuminen hotellista pois ei vain enää houkutellut. Teimme päätöksen ja jätimme lapset Motellille suunnaten itse lähimmälle huoltamolle eineksiä hakemaan. En halunnut päästää miestä yksin ja koska motellissa sattumalta asusti myös Suomalainen nainen uskalsimme jättää lapset motelliin.
Saimme eväitä ja huoltamon myyjän BE SAFE saattelujen kera poistuimme motellille nakertamaan grillattuja kanoja sekä sipsejä ja katsomaan ukkosmyrskyn saapumista. Sisälle jäi kuitenkin tunne turvattomuudesta.
Seuraavana päivänä vierailin kansalaisoikeuksien museossa, joka sijaitsee Lorraine motellin vieressä/yhteydessä.
Motelli on historiallisesti merkittävä, sillä se oli aikoinaan ainoa motelli, joka salli sekä valko-että tummaihoisia vieraita.
Tässä samaisessa motellissa Martin Luther King Jr murhattiin 4.4.1968. Vain kymmenen vuotta ennen syntymääni.
Käynnillä näki huoneen, joka oli samaisessa kunnossaan kuin Kingin siellä majoittuessa.
Mutta silti Suomalaisesta tai ainakin minusta tuntuu hurjalta, ettei voisi kulkea jossain vapaasti, kuten nyt kävi meidän motellin alueella. Se jos mikä mietityttää ja saa ajattelemaan kuinka turvallista täällä meidän kotimaassa on. Toivottavasti saamme pitää maamme tällaisena.
Ja ainakaan Memphisiin ei tee mieli palata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti