Lissabon

Lissabon, keltaisten raitiovaunujen kaupunki, jonka kaduilla soi kaihoisasti Fado. Tänne olin halunnut, en edes muista kauanko. Varmaan siitä lähtien, kun olen ensimmäisen kuvan keltaisesta raitiovaunusta jossain nähnyt. 

2018 Finnair avasi suoran reitin Lissaboniin ja kesäloman aluksi sain ystäväni houkuteltua mukaan  reissukaveriksi. 
Vietimme yhteensä viisi yötä tässä hurmaavassa kaupungissa. 

Kävelimme päämäärättömästi pitkin kaupungin kujia. Pyykit kuivuivat naruilla ja linnut visersivät häkeissään. Jostain kantautui fadon sävelet,mutta ravintola oli niin täysi, että jatkoimme matkaa. 

Talot olivat ihanasti erilaisia, toisia peitti kaakelit, toisia ihanat värit. Joitakin taloja oli kauniisti kunnostettu, toiset taas olivat rempallaan. 

Vastaan asteli muita turisteja tai paikallisia ihmisiä. Hymy kareili ihmisten huulilla. Ehkäpä täällä asuessakaan ei voi olla huonolla tuulella. 

Tai ehkä syy hymyyn oli tulevissa Saint Anthonyn juhlissa. Juhlat, jotka kuulemma voittavat jopa joulun. Väki laittoi paikkoja valmiiksi ja koristeita ilmestyi katukuvaan. 

Me ehdimme nähdä kaupungista vain murto-osan sillä emme halunneet kiirehtiä ja suorittaa vaan nauttia lomasta. 

Lissabon on rakennettu seitsemälle kukkulalle ja kaikki sen alueet ovat hieman erilaisia. Aluuet ovat helposti saavutettavissa julkisilla. Me käytimme metroa ja raitiovaunuja pidempiin siirtymisiin, mutta muutoin kuljimme jalkaisin. 

Yksi legendaarisimmista matkoista on hypätä raitiovaunu nro 28 kyytiin. Se kulkee historiallisilla alueilla Chiadossa ja Fadon synnyin mailla Alfamassa. Jonoa raitiovaunu kyytiin oli jo aamupäivästä,kun taas myöhään illalla olisi ollut lähes tyhjää. 

Myös erilaisia tutustumisia kaupunkiin olisi ollut saatavilla. Me törmäsimme tällaiseen kulkueeseen.