Amerikan road tripin jälkeen tunteet olivat ristiriitaiset. Amerikasta oli jäänyt päällimmäisenä tunne kalliudesta. Kaikki maksoi paljon ainakin neljältä ihmiseltä. Tämä oli meillä kyllä tiedossa jo ennen reissua ja olimme varautuneet budjetilla siten, ettei tarvitse pihistellä. Silti kalleus yllätti.
Mieleen jäi myös omanlaisensa stressi, siitä ettei lapset hajota kallista vuokra-autoa. Kaada penkeille jotain tai naarmuta penkkejä..
Ja turvattomuuden kokemus Memphisissä, mitä täällä Suomen lintukodossa ei osaa ajatella. Tuli tunne, ihan kiva muttei uudelleen.
Nyt tuo tunne on helpottanut. Itseasiassa se on ollut poissa jo pidempään, kun asioita on saanut pureksia ja makustella.
Päällimmäisenä on tunne, että me tehtiin se: Kunnianhimoinen suunnitelma matkata Amerikkaan ekaa kertaa ja lähteä road tripille. Amerikka olikin hieno!
Ihana ihana, svengaava ja värikäs New Orleans.
Huoltoasemat joilla on rakastettava nimi.
Enemmän kuin mielessään voisi koskaan kuvitella, Orlandon Universal studios huvipuisto. Kaikille aisteille jotain. Lapset rakastuivat tähän.
Elvis, kuningas joka elää. Elää nyt ainakin meidän mielissämme. Talo oli niin erikoinen, että lapsetkin viihtyivät.
Tienvarressa olevat opasteet, jotka helpottavat päättämään... Seuraavasta rampista alas niin löytyy ruoka tai bensaa tai molempia.
Olen kiitollinen, että tämä reissu onnistui ja sain tehdä ja kokea sen. Ja nyt kun aikaa on kulunut haaveilen niin niin uudesta road tripistä Amerikkaan länsirannikolle.
Koska vielä siihen ei ole rahallisesti mahdollisuutta reissataan nyt toistaiseksi toisaalla.
Tällä erää on käyty mm.Thaimaassa, Portugalissa, Ruotsissa, Venäjällä ja Unkarissa.
Miten voisi elää, kun on kerran matkustanut jonnekin ja jollei koskaan enää matkustaisi?
En tiedä.
